On niin hienoa saada turvautua Jumalaan kaikissa asioissa ihan arjen keskellä. Välillä ne keinot, joita Jumala tuo ratkaisuksi ongelmiin, ovatkin aivan erinäköisiä kuin mitä itse omalla järjelläni olisin ajatellut. Otetaan nyt esimerkiksi, vaikka ahdistuksen tunne kiireen ja liian suurelta tuntuvan tehtävämäärän edessä. Helposti lähtisin itse keventämään työmäärää, mutta Jumalan ratkaisu voikin olla jotain ihan muuta.
Jostain syystä Jumala on tuonut minut tilanteeseen, jossa tehtävämäärä on oikeastikin aika suuri, ainakin verrattuna aikaisempaan elämänvaiheeseeni. Viimeksi ihan äskettäin olin taas aikamoisen puristavassa paineessa ja ahdisti todella paljon. Muutenkin ahdistus on ollut tuttu tunne elämäni varrella. Välillä saan jätettyä sen Herralle vähän helpommin, välillä tarvitsen siihen muiden rukoustukea. Nyt tällä kerralla ahdistus oli erityisen sitkeää laatua.
Käännyin luotettavan henkilön puoleen kysymään, mitä hän kokee Herran neuvovan. Sanoisiko Jeesus ehkä, että on tarpeen keventää Katrin työtaakkaa, kun olo on niin tukala? Tämä henkilö kuitenkin koki, että Herra neuvoi minua vaihtamaan näkökulmaa. Hänelle nousi mieleen, että ylistys auttaisi minua.
Tunnustan, että saatoin kokea pientä ärtymystä siinä hetkessä. Vai että ylistystä! Olisin halunnut kuulla jotain muuta. Luotin tähän henkilöön kuitenkin niin paljon, että päätin suhtautua neuvoon avoimin mielin. Koin, että Jumala oli aiemminkin puhunut minulle ylistyksen tärkeydestä, mutta se monesti tuntui minusta vähän suorittamiselta ja siksi oli jäänyt vähän harvemmalle. En oikein osannut levätä siinä. Nyt vieläpä kuulin, että ylistyksen on tarkoitus olla meille lepohetkenä.
Sulattelin neuvoa hetken aikaa. Puristava olo oli edelleen päällä, ja mieleen nousi myös kitkeryyttä: Tämähän on ihan epäoikeudenmukaista! Eikö Jeesus välitä minusta ollenkaan?! Minulta odotetaan ihan liikaa!
Tunnustan, että saatoin kokea pientä ärtymystä siinä hetkessä. Vai että ylistystä! Olisin halunnut kuulla jotain muuta.
Pienen hengähdyshetken jälkeen päätin kuitenkin yrittää ylistämistä. Menin mukavaa paikkaan istumaan, käänsin huomioni Jeesukseen ja ajattelin Häntä kiitollisuudella. Huomasin, että aluksi se oli vaikeampaa. Puristava olo jatkui ja kitkerät ajatukset sinkoilivat vielä päässäni. Tuntui, että olisin halunnut keskittyä ennemmin niihin. En kuitenkaan luovuttanut. Olin juuri äskettäin katsonut videon, josta olin saanut ilmestystä ihan perusevankeliumista ja siitä, miten Jeesus oli ollut valmis kärsimään hirvittävän rangaistuksen, jotta minä pelastuisin. Siitä oli luontevaa kiittää.
Sitten alkoikin tapahtua jotain. Ihmeellinen rauha alkoi levitä minuun, kun vain ajattelin Jeesusta, ilman edes minkäänlaista ylistysmusiikkia. Melkeinpä vain ihailin Häntä, jotain hyvin syvää kiitollisuutta tuntien. Uskon, että Pyhä Henki auttoi minua ylistämään. Ahdistus alkoi helpottaa, ja mitä kauemmin viivyin ylistyksessä, sitä enemmän ahdistus hälveni.
Mieleeni nousi ylistäessäni erilaisia ajatuksia, joiden koin tulevan Pyhältä Hengeltä: Oli kuin ylistys ja kiitollisuus olisivat avanneet jonkinlaisen läppäventtiilin sisälläni, niin että Jumalan rakkaus ja läsnäolo pääsivät virtaamaan minuun aivan eri tavalla. Siinä missä läppä oli aiemmin ollut kiinni, nyt se oli ylistyksen myötä avautunut aivan täysin. Siltä se kyllä tuntuikin! Puristus oli lakannut, olo oli kevyt ja täynnä rauhaa.
Toinen ajatus liittyi ylistykseen lepohetkenä. Minulle, suorittamiseen taipuvaisena henkilönä, tämä oli vaikuttanut haasteelta. Nyt kuitenkin kun yritin vain olla siinä, levätä ja keskittää ajatukseni Jumalaani kiitollisena, tuntui, että sain levosta kiinni ihan uudella tavalla. Mieleeni nousi ajatus, että kun ylistän Häntä, Herra itse tulee rakkaudessaan luokseni ja palvelee minua. Minä vain niin sanotusti katselen Häntä kiitollisena ja Hän pääsee hoitamaan minua. Mikä loistava tehtävänjako!
Tulkaa hänen portteihinsa kiittäen, hänen esipihoihinsa ylistäen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään. Ps. 100:4, RK
Sain huomata, miten suuri totuus tässä raamatunkohdassa piilee. Kiittäminen todella vei minut Hänen porteistaan sisään ja ylistys vei minut Hänen esipihoilleen, mistä Hänen läsnäolonsa alkoi virrata. Kiitos Jumalalle ylistyksen lahjasta!
Sinua siunaten,
Katri
