Miisu Piiparin koskettavat profeetalliset runot on tehty rukouksen hengessä

Runous, Pyhän Hengen johtamana ja inspiroimana on valtavan ihana tapa rukoilla ja profetoida toisen puolesta. Monet näistä runoistani ovat hyvin syviä, eheyttäviä ja parantavia runoja. Toiset runoistani ovat elämän iloisia ja hauskoja ja lapsille suunnattuja. Kaikki olen kuitenkin tehnyt rukouksen hengessä.

Kun luet näitä runoja, tee se yhdessä Pyhän Hengen kanssa ja anna hänen avata niitä omassa elämässäsi. Vaikka joissakin runoissa on nimiä, voit laittaa tilalle oman nimesi ja katsoa, puhuuko Pyhä Henki runojen kautta juuri sinulle. Anna hänen koskettaa sydäntäsi ja jos sieltä nousee kipua niin käsittele sitä rohkeasti rukouksessa Pyhän Hengen johtamana ja anna Hänelle mahdollisuus tuoda sydämeesi kivun tilalle rauha ja ilo, uuden elämän alku.

Koskettavia lukuhetkiä!

– Miisu

Iloiset, leikkisät, lapsille

Luonnekuvaukset, syvälliset ja toivoa tuovat

Iloiset, leikkisät, lapsille

Annin runo (Espoossa 26.6.2017)

Vielä minä lennän unelmien siivin.
Vielä minä isille annan kuun,
äidille armon auringon.

Kultakolikoiden sataa taivaasta suon.
Riemua kotiini korilla tuon.

Aleksille iloa ja rakkautta.
Pikkuisille leikit hauskimmat.

Tukkani minä kauniiksi laitan.
Kukkasormuksen sormeeni taitan.
Huuleni mansikalla makoisaksi teen.

Taivaallinen katseeni viehkeä.
Ah – onko mitään kauniimpaa.

Isäni ilona, äitini runona,
mummin ikiomana sulona.

Se minä olen – ihana.

Annin runo - profeetalliset runot - Miisu Piipari

Aleksin ihanuus

Hänen pienet jalkansa töpsöttävät, hauskasti kipittävät.

Kädet ojentautuvat tiukkaan haliin.

Silmien kutsu hurmaa ja porautuu sielun syvyyteen.
Niiden vaatimus pitää lujassa otteessaan, eikä päästä irti.

Kuitenkin, kuitenkin näen pienen epäröinnin hetken noissa elämäniloisissa silmissä;
Kuinka paljon minua rakastat?
Olenhan omasi, kultasi?

Sinä arvioit sisintäni ja löysit sen, mitä etsit, rakkauteni sinuun ja
HUI, olet jälleen valmis nauruun ja lauluun.

Kulta!

Kullankeltainen kuu (kevät 2008)

Kuu kuiskii kummallisia runoja.
Kiertää kehrää kapealla reitillään.

Huiskii hullunhauskoja,
hassuja katseitaan kaikkialle maailmaan.

Sen posket punoittavat pyöreinä, silmät sirrillään,
välillä kavuten kapeiksi kuin vähäinen viiru
ja toisinaan puhjeten pyöreiksi kuin keltainen omena.

Miten viehättävä ja tärkeä olen,
nyökkäilee kuu lempeästi,
itseensä tyytyväisenä.

Kuinka kummallista olla joku muu kuin kuu,
se ajattelee sääliä tuntien
ja kehräänsä kiertäen.

Sofia (Helsingissä 3.8.2017)

Minulla on niin hauskaa.
Minä rakastan nauraa,
enkä suutu vaikka olet vähän ikävä.

Minusta on hauskaa uittaa varpaita vedessä,
huutaa tuuleen ja karjua metsässä kuin karhu.

Minä uskon Isään Jumalaan,
hän on niin hurjan suuri ja ihmeellinen.

En suostu hänestä luopumaan,
sillä hän on MINUN Jumalani.

Kerro minulle tarina,
anna hauska lause, nokkelat sanat ja lempeä syli.
Kerro, miten ihana olen ja maiskuta kanssani tahmaista toffeeta.
Ole minun kanssani aina,
sillä minä olen sinulle uskollinen ja hyvä tyyppi.

Minä olen äidin hymy ja isän ylpeys.
En anna sen kuitenkaan estää pientä kepposta,
ihan vain pientä ja mukavaa,
jonka päätteeksi äiti ei voi olla nauramatta.
Sen rajan yli ei voi mennä.

Vielä lähetän naurun maailmaan,
vielä kannan kaikki murheet
Jeesuksen auttavaan helmaan.

Enkä kadu kepposta, ihan vain pientä ja mukavaa.
Mutta muistan sovitella jos se auttaa maailmaa.

Veran runo (Espoossa 7.9.2017)

Mene ja kaivaudu lumeen,
kieri ja naura.
Lempeä tuuli puhaltaa poskeasi
kun kylmä viima tavoittelee varpaitasi.

Minä rakennan rauhan sinun ja muiden kanssa
ja sinä otat elämän ilona vastaan.
Se on ilosi lähde, täynnä seikkailuja, hauskoja asioita,
hienoja elementtejä. Minun taiteilijasieluni.

Kerronpa sinulle salaisuuden:
Kivun keskeltä sinä löydät ilon, sillä se on sinun lahjasi.
Murheen keskeltä sinä löydät surun, joka vapauttaa ja lohduttaa.
Ja kun sitä on käyty tarpeeksi loppuun, sinä olet vapaa.

Älä pelkää vastaanottaa rauhaa ja lepoa,
vaikka elämä tuntuisi tylsältä.
Ota siitä huolimatta,
Jeesuksen Kristuksen armo, rauha ja rakkaus
olkoon sinun kanssasi. Amen!

Ihminen (Helsingissä 3.10.2017)

Kettu kirpeä, kipakka.
Harakka hassu, hauska.
Orava pörhöinen ja lempeä.
Minä ne tein.

Tekisinkö uutta ja luovaa?
Teenpä ihmisen, vertaansa vailla.
Kiemurat kaaret ja kauniit maisemat.
Sanoja saarnaamaan ja iloa viemään.
Teenpä sinut jakamaan rakkautta,
ja viemään sanan Jumalasta.

Teenpä rankan hyväksi
ja karmean kauniiksi.
Autatko minua?
Katso kauniisti ja kaikki muuttuu.
Katso lempeästi ja elämä saa alkunsa.

Vielä rauhaa kantamaan,
sinut laitan antamaan.
Siunattuja työhetkiä,
ihminen, Jumalan kuva.

Ketun ajojahti

Kettu hiipii metsän siimeksessä, seuraten tuoksujen polkua.
Vahtien jokaista tuulenvirettä, etsien makupalaa.
Kielellä tuoksuu hyvä saalis,
hampaat jo narskuvat yhteen.

Siinä se vilahti pieni hiiri, kettu sen perässä vauhdilla kiiti.
Juuri kun hampaat tarttui kiinni, oli niskassa kipeä haukan siipi.

Siinä se roikkui ketun poika, surkeana oi ja voi.
Ei ole elämä reilua kun en saa vapaana heilua.

Sanat (27.6.2017)

Siunattuja sanoja sinkoilee taivaan tuuliin,
välillä rakentuen lauseiksi, välillä taistellen ja nahistellen paikastaan.

Minulla on etuoikeus olla ensimmäisenä, puhisee ”siunattuja”, sillä olenhan pyhä sana.
Minä en suostu olemaan viimeinen!, kiljuu ”viimeinen”.

Sanojen sekamelska korvissani niiden töniessä toisiaan,
tuuppiessaan itselleen tilaa, tirskuen ja älähdellen.

Sitten hiljaisuus – ja kaikki sanat rivissä.
Siinä ne ovat, eikä kukaan tuupi toisiaan.

Varovasti luen ne sana sanalta,
antaen katseeni hyväillä jokaista lempeästi;
Siunatut sanat kirjailijan kädestä
tuovat mukanaan rauhan.

Luonnekuvaukset, syvälliset ja toivoa tuovat

Olet ihana!

Hän ihmettelee ja oivaltaa, katselee kaikkea kaunista.
Vain yksi puuttuu, hän ajattelee; minun henkeni ja Jumalan henki yhdessä.
Kuinka se on mahdollista?

Sinä tuijotat omakuvaa,
peiliä, joka vääristää.
Katselet kaikilta kulmilta ja vihdoin huomaat,
kuinka lähellä minä olin ja kuinka kauan.

Sinun sielusi värisi sormieni alla, painautui kuopalle ja nousi taas.
Tunsit tutun tuskan mutta vain vähän aikaa ja taas muistit minut.

Minut, joka kuiskasin kaikkiin sielusi sopukoihin elämän,
vapautin ruusunpunaisen tanssin, toin ilon,
viehkeän vihannan kasvun.

Katselin kaunista kukkaani.
Ajattelin rakkauttani sinua kohtaa ja ajattelin, onko mitään parempaa?
Onko mitään ihanampaa, kuin minun rakas Maarit, joka kukoistaa Jumalan rakkaudessa ja rauhan huoneessa.

Olet ihana!

Hiljaisuus (29.6.2017 Helsingissä)

Sinä katselit ulos ikkunasta,
kätesi hyväili untuvaista kukkaa.

Sinä taivuttelit sen elämään,
nostit sen juuria, asetit ne paikoilleen.

Sinä puhalsit elämän pienimpäänkin,.
Näytit sille kuinka elää.

Ja se surkein kaikista,
vain hellyydellä, katseellasi sen nostit.

Annoit tukea miehellesi,
vapautit hänet elämään.
Luovuit oikeuksistasi,
ja suostuit vain olemaan.

Kerroit muille sen, mitä voit,
jotta heillä olisi hyvä olla.
Ja annoit heidän olla rauhassa,
et pakottanut ketään.
Näytit mallia ja olit opiksi.

Ja minä kunnioitin sinua,
minä kunnioitin päätöstäsi,
olla ahdistamatta ketään.

Kiitos!

Kaunis

Suloinen sana meren alta. Kaipausta, rakkautta ja ahnasta tarvetta saada sydän tyhjäksi, vapauteen. Kuivattuja kyyneliä, jotka iskevät vasten kasvoja ja itkevät oman surunsa.

Minä muserrun – en suostu luhistumaan! huutaa siellä sisälläni jokin. Lieneekö itsepäinen suomalaisuuteni. Kiljukoon tuskaansa sielu niin kauan kuin huvittaa mutta minä en anna periksi.

Kapinointi väsyttää ja vajoan alistumisen tylsään olotilaan. Huutakoon muut ja selvitkööt, minä en jaksa. Miksi minun pitäisi olla parempi kuin joku muu.

Ei! huutaa yhä kovemmin sinnikäs ääni siellä jossain syvällä. Hyvä on, annan periksi. Pakko yrittää uudelleen.

Vedän happea keuhkoihin ja huomaan olevani lämpimän meren pinnalla. Pienet laineet silittävät poskiani ja hyvittelevät meren syvyyden hapetonta olotilaa ihmisparalle.

Kyllä muiden kelpaa, kaikki on heille niin helppoa mutta minua, minua vain koetellaan ja eikö sekään koskaan lopu.

Muutama veto rantaan ja se on siinä. Väsynyt kehoni raahautuneena, pitkän sukelluksen jälkeen veden ja maan rajalle. Jospa jään tähän ja annan itseni huuhtoutua kuin kuollut vesikasvi muiden kuolleiden joukkoon.

Huokaisen ja tiedän jo hävinneeni taisteluni. En antaisi kuitenkaan periksi ja olisi välinpitämätön. Minä vain en ole. Minä olen kaunis, kiukustani ja väsymyksestäni huolimatta.

Minä olen kaunis, koska minä sain elämän. Minä olen kaunis, koska sinä minut teit. Minä olen kaunis koska sinä olet. Minä olen koska sinä olet. Juuri siinä on kaiken ydin. Sinun syvyydessäsi kumpuaa elämä. Sinä olet elämä ja minä olen sinun tyttäresi. Kaunis ja periksiantamaton.

Lepo (Helsingissä 3.10.2017)

Minä opin sinulta levon.
Sinä näytit minulle levon tien.
Kaikki karisi mielestäni,
ankarat sanat suustani,
pahat puheet kieleltäni.

Katso minä olen Isä, joka rakastaa.
Isä, joka haluaa hyvää.
Vie minun sanani ja leponi eteenpäin.
Kanna rakkautta kielelläsi, kanna iloa sisimmässäsi.

Ketut koloissaan vaanivat viatonta.
Anna minä näytän ne sinulle.
Älä pelkää, etsi ne minun kanssani.

Siunattu Isä ja siunattu lapsi.
Siunattuja ovat sinun sanasi minun suussani.

Rakasta minun lapsiani (profetiaruno 7.9.2017)

Minä rakastan sinua Jeesus.
Sinä tulvit sydämeeni linnun laulun lailla.
Minä kompastelen elämässäni mutta kuljen eteenpäin.
Minä en pelkää mitään kun sinä olet minun kanssani.
Minä rakastan sinua Jeesus.

Luota minuun lapseni, sinä sanot.
Ja minä luotan mutta välillä minua pelottaa.
Siksi sinä otat minua kädestä, puristat sitä ja sanot, ettei ole mitään hätää.
Tule tänne viereeni ja istutaan vaan rauhassa.
Silloin pelkoni häviää.

Minä ymmärrän, mitä yrität sanoa Isä.
Minä ymmärrän, että haluat lohduttaa.
Mutta katselen kauhuissani kaikkialle
ja näen ihmisten pahuuden.
Kunpa he olisivat kiltimpiä, ystävällisempiä, lohduttavampia, säälivämpiä.
Kunpa he eivät olisi kovia sydämeltä ja haluaisi lyödä.

Kerronpa sinulle salaisuuden, hän sanoi.
Kun minä lähetin sinut tähän maailmaan,
minä annoin sinulle oikeuden elää.
Minä lähetin sinut tehtävän kanssa.
En vain rakkauteni kanssa vaan myös tehtäväni kanssa.

Sinä tartuit tehtävästä kiinni ja teit sen niin hyvin
ja olet edelleen sillä tiellä.
Älä pelkää, sinä pärjäät hyvin, myös tulevaisuudessa.
Vaikka piikkilangat raapisivat ihoasi, sinä et horju.
Sinä kestät!

Anna minä tavoittelen sydämesi saloja.
Anna minun kuulla sinun laulusi.
Anna minun nähdä sinun hymysi
kun istut minun vieressäni.
Minä rakastan sinua lapseni.
On niin ihana vain olla yhdessä.

Älä huolehdi niin monesta.
Keskity siihen, mitä minä sinulle sanon ja hoida se.
Sinulla totisesti on hyvä sydän
mutta kaikkia et voi auttaa.
Auta niitä, jotka minä tuon sinun luoksesi.

Tässä on elämän sana sinulle.
Rakasta minun lapsiani
niinkuin minä olen rakastanut heitä.
Älä pelkää tarttua toimeen vaikka
tilanne näyttäisi kurjalta ja mahdottomalta.
Jos minä tuon hänet sinun luoksesi,
sinä selvität asian koska minä selvitän sen.
Siitä sinä tiedät; se mahdottomin tapaus tulee selvitetyksi
ja sinä rakastat niitä eniten.

Muista levätä kultaseni, sillä minussa on sinulle voimaa yllinkyllin
ja levossa sinä saat sitä.

Joh 3:1 ja 10

Kulje minun kanssani rakkauden tietä,
äläkä pelkää sanaa ei.
Minä julistan sinun kauttasi kättesi töillä,
rakkauttasi ja armoasi.
Jeesuksen Kristuksen nimessä Aamen.

Sanansaattaja (Helsingissä 3.10.2017)

Keskustele hiljaa.
Kanna sana kerrallaan oikeaan osoitteeseen.
Levon käsi kantaa rauhallisesti, kunnioittaen.
Levon käsi muistaa rakkauden kielen.

Luota minuun kun viet viestin.
Pidä huolta, ettet unohda ottaa Jeesusta mukaan.
Siunaa sanansaattajaa ja luota Jumalaan.

Kutsu (Runo Minnalle 08/2018))

Kutsuun lähteminen (tämä runo kertoo kutsuun lähdöstä ja siihen valmistautumisesta. Se on dialogi kutsutun ja Isän välillä)

Lähde, valmiina vastaanottamaan,
iloa täynnä ja haluna rakentaa.
Kaipuu suurempaan ja pyrkimys rauhaan.
Koska saan jo lähteä vapauttamaan?
Koska uutta aaltoa nostamaan?

Isä:
Onko kansani jo valmiina?
Ovatko valmiita vastaanottamaan?
Onko tarvetta päivään parempaan?

Minna:
Minä se olen, minä olen valmis.
Vie minut, anna minun mennä.

Isä:
Sinut minä vien,
sinut minä kannan.
Sitä ennen, minä kuitenkin valmistan sydämen,
uuden, upean, ihanan.
Sille vankan pohjan annan,
kantamaan taakkaa rakkauden,
voittamaan katkeran sydämen ja luomaan uuden alun.

Sen minä sinulle annan, minun rakkaani!

Taistelija (09/2018)

Häpeä varjosti elämääni
kunnes tukeuduin Sinuun.
Silloin sain valon silmiini
ja juoksin hyvän juoksun.

Kuitenkin jaloissa painaa, kipuja monen sydämen;
kannoin äitini, isäni, veljeni, lapseni ja myös itseni.

Juutuin juoksussani kiinni painoihin,
itkin paikoillani hiljaa ja ihmettelin:
miten tässä näin kävi?

”Jaksa vielä pieni matka ja luota minuun” ja minä raahustin.
Kipein jaloin ja turvonnein nilkoin, raapien kynsilläni loppumatkan.

Uskalsin ottaa askeleen, sen hurjimman kaikista – luovutin.
Luovutin itseni sinulle; oletko Jumala ollenkaan vai vaan harhakuvani.

Minä laitoin sinut sänkyyn makaamaan, etsimään itseäsi ja lepäämään.
Siellä sielusi kanssa lähekkäin, olimme kiinni toisissamme.
Kuin tarrapaperi toisessa ja vielä enemmän.

Minä upotin sinuun rakkautta, kauan kaipaamaasi ja pelkäämääsi,
haluttua mutta niin pelottavaa.

Siinä siunasin sinua ja sinä muutuit.
Otit vastaan elämän, toisen kuin ajattelit.

En olekaan enää voimaton rassukka
vaan taistelujoukon johtaja.
Miten se tapahtui ja miten mahdollista edes?
Kysymykset jätän taivaaseen. Taivaassa ehdin kuunnella.
Nyt vain juoksen kädessä Jeesuksen
ja taistelen jalon taistelun.

Elämä (09/2018)

(Ihmisen puhetta Jumalalle)
Minä antaudun, minä antaudun
kuin katkeava oksa tai hiiltyvä puu.

En katso kärsimykseni määrä,
enkä mittaa tuskaa mittanuoralla.

Luotan sinuun vaikka henki menisi.
Katson luottavaisena ja odotan armoasi.

Olen nähnyt voimasi suuren,
kunnioittanut katsettasi vahvistavaa.
Iskenyt pahuudelta pään poikki
ja vapauttanut kansaasi niinkuin olet pyytänyt.

Nyt Isä, ole minulle armollinen ja katso puoleeni.
Ota vastaan huutoni tuulessa ja kanna se lepäämään.
Rauhoita raakkuva suuni ja paranna haavat sydämen.

(Isän vastaus)

Kevyesti, kevyesti, levosta käsin.
Tuulen kantama, rauhalle annettu lapsi.
Tuuditan uneen ja lepoon
ja laitan rauhan sydämeesi.

Minä katsoin ja autoin selviämään.
Nyt on aika lähteä ja nousta elämään. Elämään.

Siunattu lapsi! (21.9.2018)

Jumalan rauha, Jumalan lepo,
siunattu olet sinä Jumalan lapsi.

Vielä tulet tuulemaan,
tulta maan päälle heittämään.
Ratkomaan rajuja riitoja,
asettumaan sillaksi ihmisten kesken
mutta nyt sinä ja minä, me olemme yhtä

Nyt on aika levon.
Nyt on aika rauhan ajan.
Nyt minä sinussa lepään
ja vahvistan sinua.

Kevyesti, levollisesti niinkuin
rauhallinen liekki kynttilän.
Kauneudella ja hellyydellä,
vapautan sinussa rakkauden uuden.

Sinä julistat ja rakastat,
sinä vapautat kansaani,
mutta nyt sinä ja minä, me olemme yhtä.

Kätkettyä viisautta, kauneutta suurta,
huolenpitoa ja levossa kulkemista,
sitä tämä nyt on.

Siunattu lapsi!

Rakkauden lahja Isältä tyttärelle (08/2018)

Epäilemättä sinä tulet mieleen kun mietin muutosta.
Minä muutin elämäsi ja käänsi lehden kirjastasi.
Enää se ei ollut musta ja ankea vaan harmauteen tuli valo.
Sitä et osannut odottaa. Et uskonut ensin todeksi.
Vähitellen totuit läsnäolooni ja nautit tyyneydestä Herran.

Kerroin sinulle Jeesuksesta ja kerroin lempeydestä ja rakkaudesta.
Mietit, onko sinunkin sitä mahdollista saada.
Onko mahdollista jotain sellaista omistaa?

Katsoit itseäsi sylissäni ja purskahdit itkuun.
Näit vaatteet rumat ja ankeat, täynnä reikiä ja likaa.
Miten näin ruma voi saada rakkautta ihanaa?
Sinä yritit lähteä murheellisena, kädestäni pois.

Minä painoin sinut rintaani vasten ja laitoin hoitoon parhaimpaan.
Pidin sinua lähellä ja vain rakastin, ilman tuomiota ollenkaan.

Vähitellen sulit ja tulit taas iloiseksi.
Huomasit elämän kauniita asioita.
Katsoit ja näit muita, jotka tarvitsivat samaa.

Minä laskin sinut heidän luokseen rakkaudesta kertomaan
ja hämmästyksesi, olivat vaattesi kauniit ja hohtavat.

Täynnä rakkautta ja ihmetystä, kerroit mitä oli tapahtunut.
Miten Herra oli sinua muuttanut, muuttanut niin,
ettet meinannut sitä vieläkään uskoa.

Yksi kerrallaan sinä toit heidät minun luokseni ja minä rakastin heitä.
Yksi kerrallaan näytit elämän tien.
Yksi kerrallaan rakastit koska minä olin rakastanut.

Voiman kasvatti (2.10.2018)

Ikuisuus aikaa,
luvatun maan odotus.
Suurempi elämä edessä
ja kuljettu jo takana.

Levosta synnytetty uuteen elämään.
Rauhasta kasvatettu ja
ilolla muokattu.
Sellainen minä olen,
Jumalan lapsi.

Voimakkaasti eteenpäin,
uljaana uuteen aikaan.
Levosta käsin haasteisiin
opetettu elämään uskosta.

Veistetty Jumalan kuvaksi,
kauniiksi, ihanaksi elämäksi.
Suljettu syleilyyn rakkauden
ja vapautettu ehjäksi.

Varmistettu turvapaikka,
takaa ehjän kasvun ja
hurjat uskonhypyt.

Mene ja lennä lapsi!
Mene ja lennä!

Elämästä selviytynyt (1.10.2018)

Kivusta syntynyt
syvistä vesistä vedetty.
Jumalan luomus vailla vertaa.

Rähjäisistä ryysyistä
iloon ja rauhaan.
Rakkaudesta lepoon
ja hyväksynnän tavoittelusta
itsetuntoon;
Jumalan kalliolle rakennettuun.

Kivestä kauniista olen sinut valmistanut.
Hurjista unelmista
ja luovuuden ihmeestä.
Enkelit unissasi, taitavien
lentonäytösten mestari.

Näit monta surkeaa etsijää,
kauhistuit niiden määrää.
Keräsit heitä helmoihisi
ja huusit apua Jumalan.
Katso Isä heidän puoleensa
ja paranna heidän sydämensä.
Auta heitä auttamaan ja jakamaan leipää elämän.

Kurota kohti taivasta, hipaise Jumalan valtakuntaa.
Vapauta läheisyys Jumalan ja katso sielun pintaa.
Sijoita läheisyys pinnalle ja upota rakkaus syvälle.
Näin me selviämme, yhdessä menemme eteenpäin.

Sinä selviät, sinä selviät.

Uskalla erehtyä (Espoossa 5.6.2019)

Sinä julistat rakkautta maailman ääriin
ja jäit kuuntelemaan, kuuliko kukaan.

Kiljuit vähän kovemmin ja katsoit, oliko sillä vaikutusta.
Kyllä nyt on kumma, kun en saa tätä sanomaa läpi,
puhisit kiukustuneena.

Jeesus:
Minä opetan sinulle tien, paljon rakkaamman,
kevyemmän käydä, kiinnostaisiko sinua kuulla?

No kerro, puuskahdit turhautuneena,
kerro, kun ei tässä enää muu auta.

Olen laittanut helpon tien käydä,
tien, jota käydessä et eksy.
Siinä tiessä ei ole turhia mutkia,
ei ikäviä käänteitä, ainoastaan suoraa tietä.

Minä kerron, mitä teet ja sinä tottelet, kävisikö tämä?
Mutta mistä minä tiedän, mitä sanot, kun en erota ääntäsi?
Mutta juurihan erotit, kun niin hanakasti väität vastaan,
sanoit naurua sydämessäsi.

Mitä jos otat riskin ja kuuntelet ja teet sen mukaan,
luottaen sanan voimaan ja arviointikykyyn.
Ota kymmenen käskyä ohjenuoraksi ja nauti matkasta.
Kuinka minä nautinkaan, kun saan tehdä sitä sinun kanssasi.
Minä kyllä autan kaikessa.

Yhden huomion haluan sanoa.
No, minkä? sinä kysyt.

Uskalla erehtyä ja antautua minulle.
Katso, otanko minä sinut vastaan.

Lepäävä morsian, Helsingissä 20.11.2019

Syvältä sydämestä kupliva ilo täytti maan ja sai sen vuotamaan rauhaa ja levollisuutta.
Minä morsiamena uusi luomus ihmettelin kaikkea ympärilläni.
Kipuni, itkuni ja levosta käsin nouseva kätketty suruni tulivat esille.

Minä annan kaikkeni sinulle Jeesus.
Minä annan itkuista syvimmät, peloista pahimmat.
Kaiken alla Jumalan rauha, joka on jo voittanut tämän kaiken.

Kekseliäästi sinä huomasit, etten pystynyt itseäni kohtaamaan sellaisena kuin olin.
Annoit minulle kauniimman kuvan ja näytit, miten se pysyy sellaisena.
Pelotta lähestyit pahimpia haavojani ja katsoit niitä kuin suurinta ja kauneinta helmeä.

Mitä sinä voit nähdä minussa?
Minä en ole mitään muuta kuin ryysyissä raahustava ruho.
Onko Jeesus sokea tai ei vain halua ymmärtää?
Minua ei voi rakastaa.

Nariseva sieluni lauloi lauluaan, eikä huolinut rakkaudesta.
Käpertyneenä omaan tuskaansa.
Lähettäen kivun kirkaisuja ja levotonta värinää ympäristöön.

Se ei sinua kiinnostanut.
Sinä päätit rakastaa, ymmärsin tai en.
Päättäväisyydellä sinä mursit ympärilleni rakentamat muurini, tuskan, kivun ja itsesäälin.

Minä sain levätä minuna.
Olemalla rakastettu olematta rakastettava.
Aloin loistamaan ja hehkumaan ja ihailin työtäsi minussa.

Minusta tuli rakkaudessa lepäävä morsian.

Rakas on sinä!

Jumalan lapsen sydän lepää suurella kämmenellä.
Jumala rakastaa ja vahvistaa lasta.

(Jumalan puhetta)
Kertomus rakkaasta ei väisty sydämestäni
eikä levottomuus laske häntä pois läheltäni.

Kulje hetki kanssani, ei enempää.
Kulje rauhassa, ilman painetta ja ole vaan.

Vetäytynyt sydän ei halkea ilman rakkautta.
Sen jäykkyys ja vahvuus perustuu syrjässä olemiseen,
olosuhteiden väistämiseen ja vaitioloon ongelmasta.

Kevyt ja läheinen, se minä olen sinulle rakas.
Kevyesti sinäkin opit olemaan rakas minulle ja läheisilleni/si
Olemalla vain sellainen kuin olet.

Ole sinä ja rakas!

Kaipuuni rauhaan (Espoossa 29.7.2020)

Meren ääret kuohuvat ja
minä laulan sinun sydämeesi.

Kukan kuivuneet terälehdet putoavat ja julistavat kuningaskuntaa.

Pariskunta hiipii piiloon suutelemaan,
etsien varovasti toisen omaa.

Kevyesti, kevyesti kaipuuni rauhaan
kietoutuu lähellesi ja huokaa; näe minut.

Vaellus (Helsingissä 1.8.2020)

Ahdistus kumpusi esiin ja välittömästi laski alas kuin vesiputous.

Koin helpotuksen ja rajun suunnanmuutoksen.

Toivo – iski tajuntaani ja tajusin mahdollisuuden; minulle onkin kaikki mahdollista mutta en tiedä minne mennä.

Minä iskin itseäni kiveen ja yritin pakottaa itseni haluamaani suuntaan.
Liian raskasta, liian raskasta. Miksi tämä ei onnistu.

Muistin Jumalan. Hän voi neuvoa suunnan ja kertoa, mihin minun pitää mennä.

Tulin riippuvaiseksi Jumalasta.
Jokaisesta sanasta, joka hänestä lähti. Olin kuin janoon nääntynyt autiomaassa, odottaen seuraavaa pisaraa. Ja kun se tuli, huumannuin sanojen voimasta ja vapaudesta.

Hänessä on minun vaellukseni ja voimani. Hän on minun kotini: Jeesus

Uskallus (Espoossa 9.2.2021)

Rakkaus on ihmeellinen matka;
uuden löytämistä ja kivun nousemista.

Uskoin, että löytäisin Sinut
ja Sinä löysitkin minut!

Miksi ihmettelin sitä, kun olit peilini,
tulevaisuuteni – kaikkeni.

Kuvastit minua ja rakastit sitä, mitä näit.

Muutos on rauha, Sinä sanoit,
enkä ollut varma halusinko uskoa sitä.

Usko minua, Sinä sanoit ja lujasti päätin,
että niin teen.

Muutos ei ole päämäärä vaan uskallus pitää minua Isänäsi.

Isänä, joka rakastaa ja haluaa hyvää,
omista tuntemuksistasi huolimatta.

Kerro minulle, kuinka se tapahtuu.
Kerro, kuinka pystyn siihen, kuiskasin.

Vain antamalla minun tulla lähelle ja olla sinulle hyvä.

Minä uskallan (Pori 12.2. 2022)

Minä kutsuin sinut näkemään,
oppimaan uutta,
ihmettelemään luomistyötä,
kauneutta sen.

Sinä rakastit sitä mitä näit ja opit arvostamaan Luojaa.
Sinä katkaisit napanuorasi menneisyyteen ja ihailit minua, tulevaisuuttasi.

Olisitko valmis uskaltamaan enemmän – valmis hyppäämään tuntemattomaan?
Olisitko valmis uskomaan ja luottamaan, näkemään ja kokemaan?

Kuuntele ja tule mukaan,
Isäsi