Äskettäin Jumala kutsui minua ottamaan taas askeleita eteenpäin kutsussani. Jo reilun kahden vuoden ajan olin saanut kasvaa Power Prayerin työn yhteydessä. Olin mm. vetänyt profeetallisia pienryhmiä kodeissa ja sitä kautta saanut opetella Pyhän Hengen varaan hyppäämistä ja Jeesukseen luottamista. Nyt minulle tarjottiin mahdollisuutta vetää Varustamisiltoja ja liittyä mukaan hieman vaativampaan johtajuuskoulutukseen.
Vielä vuotta aiemmin en olisi ollut valmis tällaiseen askeleeseen, mutta Jumala tietää ajoitukset. Hän oli saanut vahvistaa sisintäni, ja luottamukseni Häneen oli kasvanut. Silti tämä oli iso askel, jota en ottaisi kevyesti. Olikin mielenkiintoista, millä tavalla Jumala minua rohkaisi eteenpäin. Huomasin, että Hän alkoi valmistaa sydäntäni heti, kun jo suostuin harkitsemaan asiaa.
Heti alkuun ilmeni, että sydämessäni oli yllättävä este eteenpäin menemiselle: Olin asettanut rajat sille, kuinka paljon Jumala saisi kauttani toimia. Koin kelpaavani siihen, että Jumala toimi kauttani ”pienesti” eli jakoi sanaansa ehkä muutamille ihmisille aina silloin tällöin. Pienet kotiryhmät olivat sopivan vaatimattomia tilanteita; niissä Jeesus sai tulla kauttani esiin ”sopivassa määrin”. Nyt kuitenkin mielessäni välähtivät kuvat isommista joukoista, joita Jumala kauttani kohtaisi ehkä vielä voimallisemminkin. Eikö niihin tarvittu jo paljon parempia ja pyhempiä ihmisiä kuin minä olin?
Muistan hetken eteisessäni peilin edessä, kun katselin itseäni, ihmettelin ja koin suurta pienuutta. Minähän olin lopultakin kovin vajavainen ja heikko ihminen. Olin jo saanut oppia, mikä voima Jumalan sanoissa on. Nehän muuttivat ihmisen koko elämän! Miten saattoi olla, että suuri Jumala, maailmankaikkeuden Valtias, saattoi haluta tehdä jotakin näin valtavaa: vuodattaa Henkensä ja voimansa minun ylleni ja toimia kauttani?
Muistan hetken eteisessäni peilin edessä, kun katselin itseäni, ihmettelin ja koin suurta pienuutta.
Minulla oli Isä, joka oli sitoutunut kasvamiseeni ja kasvattamiseeni.
Siinä hetkessä mieleeni nousivat Joelin kirjan sanat siitä, miten Jumala todellakin haluaa vuodattaa Henkensä aivan jokaisen ylle:
Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Joel 2:28
Koin äkkiä itseni hyvällä tavalla todella pieneksi, kun sain ilmestyksen, että mikään tähän astisessa elämässäni ja palvelutehtävissäni ei ollut ollut omaa saavutustani, vaan täysin Jumalan armoa ja vaikutusta. Nyt Jumala ikään kuin halusi kysyä, suostuisinko Hänen käyttöönsä vieläkin enemmän, antautumaan vieläkin kokonaisvaltaisemmin ja lähtemään vieläkin suurempaan seikkailuun Hänen kanssaan. Tämä ilmestys vapautti minua suorituspaineista ja siirsi katseeni terveellä tavalla itsestäni Jumalaan. Enhän minä ollutkaan se, jonka varassa asiat olivat, vaan taivaallinen Isäni!
Eikö Jumalamme luonne olekin ihmeellinen? Hän kutsuu meitä mukaan siihen työhön, jota Hän itse tekee. Meidän kauttamme Hän haluaa parantaa sairaita ja herättää kuolleita. Meidän kauttamme Hän haluaa puhua ihmisille elämän sanoja. Hän nauttii yhteistyöstä kanssamme ja myös rakastaa opettaa meille sitä kautta itsestään enemmän. Me olemme Kristuksen ruumis, jonka kautta Hän nyt toimii maan päällä.
Mutta Jeesus sanoi heille: ”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä.” Joh. 5:17
Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. 1. Kor. 12:27
Eteenpäin menemistä pohtiessani Jumala myös puhutteli minua erilaisten opetusten ja hengellisten tv-ohjelmien kautta. Joskus sanotaan, että Pyhä Henki ”highlighttaa” eli vie huomiomme tiettyihin sanoihin ja asioihin, ja näin kävi minullekin. Yhtäkkiä sanat ”kutsu” ja ”valinta” alkoivat elää minulle, samaten ”usko” ja ”kuuliaisuus”. Pyhä Henki vakuutti minulle, että Jumala todella oli valinnut minut ja oli kutsuni takana. Minun ei tarvinnut katsoa omiin kykyihini ja pätevyyteeni, vaan luottaa Jumalan voimaan ja mahdollisuuksiin. Vaikka askeleet ja tehtävät tuntuivat suurilta ja ehkä pelottaviltakin, lopulta saisin kokea kaikkein parasta elämää, jos vain uskaltaisin luottaa Jeesukseen ja nojautua uskossa eteenpäin, antamatta sijaa arkailulle.
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Hepr. 11:1
Vielä viimeiseksi kerron rohkaisusta, jonka sain hieman myöhemmin käydessäni keskustelua Isä Jumalan. kanssa automatkalla. Olin jo suostunut ottamaan uudet tehtävät vastaan, mutta tulevat haasteet olivat alkaneet hirvittää ja kaduin suostumistani. Vuodatin tunteeni hyvin rehellisesti Hänelle ja puuskahdin: ”Nämä tehtävät ovat minulle aivan liian suuria!”
Yllätyin, miten selvästi kuulin Jumalan vastaavan minulle. Ei minun toisaalta olisi pitänyt yllättyä, sillä olen usein huomannut, että kun todella tarvitsen kuulla Jumalan ääntä ja puhun hänelle suoraan ja rehellisesti tukalassa tilanteessa, Hän vastaa hyvin nopeasti. Ja niin nytkin. Hiljainen, mutta selkeä ajatus tuli mieleeni: ”Eivät ole. Ne ovat juuri sopivat.”
Jo pelkkä sanojen kuuleminen alkoi vaikuttaa sisälläni rauhaa ja varmuutta, mutta harasin silti vielä hieman vastaan: ”Miten niin?” Koin Jumalan sanovan: ”Jos tekisimme vain ne asiat, jotka sinusta tuntuvat sopivilta, et juurikaan pääsisi kasvamaan. Nämä ovat juuri sopivat kasvuaskeleet sinulle.”
Vaikka vastaus ei ollut sellainen, jota olin ehkä vähän toivonut, sellainen, joka olisi päästänyt minut pälkähästä, huomasin, että koin näiden sanojen myötä suurta lohtua ja turvallisuuden tunnetta. Ne kirkastivat minulle jotakin: Minulla oli Isä, joka oli sitoutunut kasvamiseeni ja kasvattamiseeni. Hän ei lähtisi viereltäni tai hylkäisi minua, vaan vei minua kohti hyvää päämäärää. Hän myös näki, että nämä askeleet olivat minulle mahdollisia.
Joten vaikka itse en tiedä, mitä kaikkea on luvassa näiden uusien askelten myötä, voin levätä siinä luottamuksessa, että Jumala tietää ja että Hänen suunnitelmansa minun varalleni on hyvä. Saan myös kaikessa opetella nojautumaan Häneen ja turvautumaan Hänen apuunsa. Häneltä saan kaiken, mitä tarvitsen, ja Hänessä kaikki on mahdollista.
Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. Ps. 37:5
Siunauksin,
Katri