Ala-asteikäisenä rakastin viettää aikaa isovanhempieni luona. Kesäisin pyöräilin reilu viisi kilometriä koulun jälkeen päästäkseni teelle ja näkkileivälle mummolaan. Ne olivat ihania hetkiä, jotka ravitsivat minua monella tapaa. Mummola oli toinen kotini joinain kesinä. Vierailin niin paljon, että äitini kehotti minua olemaan vierailematta aivan joka päivä, etten taakoittaisi isovanhempia. Raamattu sanoo jotain samankaltaista läheisillä vierailusta Sananlaskussa 25:17: Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.
Kunnioituksesta äitiäni kohtaan vähensin käyntejäni, mutta kuitenkin tiesin, että olin aina tervetullut mummolaan. Mummoni oli hyvä ystäväni ja yhtä läheinen kuin oma äitini. Mieluusti vierailen edelleen kahvilla samassa rakennuksessa, samaisen läheisen ystävän seurassa. En ole taakka, vaan hyvä ystävä, kuin saman perheen jäsen. Samoin on Taivaallisen Isämme kanssa: olemme aina tervetulleita kylään. Emme voi kyllästyttää Häntä seurallamme – emmekä voi vierailla liikaa. Mummoni täytti monia tarpeitani vain viettäessään aikaa kanssani, samoin Taivaallinen Isämmekin täyttää meidän tarpeemme Hänen läsnäolossaan.
Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa! Ps. 84:11-13
Vierailin niin paljon, että äitini kehotti minua olemaan vierailematta aivan joka päivä, etten taakoittaisi isovanhempia.
Kun olemme kokeneet rakkautta, rakastamme mielellämme takaisin. Samoin Isä on rakastanut ensin meitä
Raamatun Heprealaiskirjeen neljännessä luvussa Paavali opettaa, kuinka voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa astuen “uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan”. Meidän tulee ahkeroida päästäksemme Jumalan lepoon, pitäen kiinni tunnustuksessamme. Lupaus päästä lepoon on varma, mutta meidän tulee ahkeroida, ettei yksikään jäisi taipaleelle. Voimme tukeutua ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen, joka ymmärtää meitä, sillä
Hän on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hepr. 4:15
Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat! Jaak. 1:12
Tahdon muistuttaa meidän hyvästä ylipaimenesta, jonka kautta Isämme osoitti rakkautta meitä kohtaan (Joh. 3:16). Jeesus kuoli, nousi ylös kuolleista, kävi läpi taivasten ja istuu Isän oikealla puolella rukoillen puolestamme. Antakoon ylösnoussut Jumalan Poika, Jeesus Kristus meille kyvyn kestää koettelemukset lisäten toivoamme, sillä
toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Room. 5:5
Kun olemme kokeneet rakkautta, rakastamme mielellämme takaisin. Samoin Isä on rakastanut ensin meitä (1. Joh. 4:19). Nykyään mennessäni mummolaan, vien mielelläni jotain kahvin kanssa syötävää tai juhlapäivinä kukkia, sillä ensin on minua rakastettu ja siksi tahdon rakastaa takaisin. Kun Isä rakastaa meitä ja antaa meille kaikkea hyvää, on myös tärkeää antaa ja rakastaa läheisiä ympärillämme Isämme tahdon mukaan. Olkoon Joh. 13:34-35 muistutuksena Isän tahdosta ja lupauksesta rakastaa sinua:
Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.
Siunattua viikkoa Isän läheisyydessä,
toivottaa Verneri