fbpx

Markuksen terveiset ja Tuijan opetus – 10/23

Värikästä syksyä sinulle Power Prayerin ystävä!

Syksyn alkajaisiksi Power Prayer lähti kaduille.
Kyseessä oli lokakuun alussa Turussa järjestetty evankeliointikoulutus ja myös Helsingissä tullaan järjestämään vastaava. Ihmisten kohtaaminen Turun kaduilla Pyhän Hengen kanssa oli varsin mielenkiintoista ja yllättävää! Saimme käytännössä olla rakastamassa ihmisiä Jeesukselle, antamassa ”maistiaisia” Hänen rakkaudestaan ja kutsumassa lähemmäs Häntä.

Tähän uuteen Power Prayerin aluevaltaukseen liittyvistä kokemuksista kertoo tarkemmin evankeliointityön koordinaattori Markus Lastikka:

”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”

Power Prayerin evankeliointityö alkoi maanantaina 2.10. Lyhyen kiitoksen ja rukouksen jälkeen lähdimme kaduille Pyhän Hengen johdossa, tuttuun Power Prayer -tyyliin Pyhältä Hengeltä kysellen. Kyseessä oli Power Prayerin evankeliointityön koulutus ja koska evankeliointia oppii parhaiten tekemällä, niin mekin olimme ihmisten parissa. Kaikissa kohtaamisissa olin itse mukana kouluttajan roolissa, tehtyäni evankeliointityötä vuosien ajan.  Monessa asiassa parhaiten oppii käytännössä tekemällä, ”kisälli”-tyyppisesti, kuten Miisukin on itseäni monessa asiassa opettanut.

Kadulla pidimme huomiopisteen Jeesuksessa ja odotimme hänen osoittavan meille ihmisen, jota hän haluaa kohdata. Emme siis pysähtyneet jokaisen ihmisen kohdalla, vaan menimme niiden luo, jotka Jeesus näytti.  Kerroimme sen, mitä Pyhä Henki siinä tilanteessa antoi juuri sille ihmiselle. Erään ravintolan työntekijän kohdalla se oli todistus, miten Jeesus oli parantanut sairaudesta. Työntekijällä oli vastaava ruumiillinen vaiva ja saimme rukoilla hänen puolestaan. Lähellä ollut työkaveri ei halunnut rukousta, mutta koin kehotusta jättää hänelle tipin.  Ehkä se on hänelle merkkinä halustamme siunata ja kertoo jotakin siitä, miten antelias Jumalakin oli antaessaan ainoan Poikansa puolestamme.

Erään miehen kohdalla Jeesus antoi tiedon Sanan polvivaivasta. Miehen kanssa jutellessamme hän kertoi olevansa juuri tulossa polven hoitamiseen liittyvästä tapaamisesta. Rukoilimme hänen puolestaan.
Toisen henkilön kohdalla saimme tarkan tiedon sanan korvista, että hänellä on kuuloon liittyvä ongelma. Lähestyessämme häntä ja kertoessamme asiamme, oli ilmeistä, että sana osui kohdalleen ja Jumala halusi parantaa vaivan. Jeesus todella haluaa tavoittaa ihmisiä.

Yksi tilanne johti toiseen, ja joidenkin kohdalla Jeesus antoi tiedon sanat vasta kun olimme lähestyneet ihmisiä ensin. Kun ojentauduimme sen pohjalta mitä meillä oli, niin saimme nähdä Jumalan suunnitelman näitä ihmisiä varten ja meitä varten. Onhan meidät kutsuttu olemaan valona maailmassa, parantamaan sairaat ja vapauttamaan kahlehditut. Lahjaksi olemme saaneet ja lahjaksi saamme antaa.

Oli hienoa oppia ja nähdä armolahjojen kasvavan jo ihan yhden päivän aikana. Vaikka meillä ei ehkä ollut kaikkea mitä jollain toisella on, niin menimme sillä mitä meillä oli. Meillä on Jeesus ja Hän riittää!

Siunaten,

Markus Lastikka

Hellittämätön usko

Evankeliumeissa meille kerrotaan kanaanilaisesta vaimosta, joka ei lannistunut, vaikka hänet torjuttiin kerta toisensa jälkeen. Hänellä oli hätä, sydänjuuria vavisuttava hätä riivatun tyttärensä tilanteen tähden. Hän huusi: ”Herra Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti tytärtäni”. Hän ei enää pohtinut mitä ihmiset hänestä ajattelivat, vaan huusi apua seuraten Jeesusta. Jeesus ei vastannut hänelle sanallakaan, mutta hän jatkoi kumartaen Jeesusta: ”Herra, auta minua”.

 Nainen ei piitannut siitäkään, että tämä rakastavana ihmisten auttajana tunnetuksi tullut Jeesus Kristus vastasi hänen avunpyyntöönsä todella tylysti: ”Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille”. Sitkeästi hän jatkoi: ”Niin Herra, mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat”. Tämä nainen anoi ja hänelle annettiin, hän etsi apua ja löysi etsimänsä, hän jatkoi kolkuttamista ja ovi avattiin hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niin kuin tahdot” Matt.15:22 – 28.

Kertomus puhuttelee minua. Kuinka helposti luovutammekaan, kun emme saakaan vastausta rukouksiimme. Viimeistään luovuttaminen, ehkä jopa loukkaantuminen tapahtuu, kun emme saa haluamaamme vastausta.  Usein ajattelen, etten ole tarpeeksi hyvä, ikään kuin kyse olisi ansioistani tai osaamisestani. Raamatunkertomuksen nainen jatkoi vastustuksesta huolimatta; ”Minä en päästä sinua, ennen kuin siunaat minua!”. Hän janosi vastausta ja uskalsi koetella Jeesusta, mutta teki sen kunnioittaen ja arvostaen, rohkeasti. Niin kuin kertomuksesta näemme, Jumala arvostaa periksiantamatonta uskoa, joka ei luovuta, vaikka tulee koetelluksi.

Tämän kaltaista uskoa minäkin haluan opetella. Jaakobin kirjeessä 4:2 sanotaan, ettei meillä ole, kun emme ano ja siellä luvataan: ”Lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä” 4:8. Elämme aikaa, jossa pimeyden vallat armotta ja usein salakavalasti yrittävät saada meitä luovuttamaan, lopettamaan anomisen ja etsimisen, vetäytymään kauas Jumalasta. Siksi on tärkeää kohottaa katseemme kohti auttajaamme, Jeesusta Kristusta, joka on voittanut pimeyden vallat. Saamme anoa Häneltä Pyhän Hengen johtamina puhtailla motiiveilla ja rohkeasti. Meidän kanssamme on kirkkauden Herra, joka mieluusti meitä johdattaa, kun kuljemme rukoillen. Erityisesti Hän on mielistynyt kiitokseemme ja ylistykseemme, siihen, että korotamme Hänet kaiken yläpuolelle. Tämä Herra haluaa antaa meille lupauksensa mukaan viisautta alttiisti ja soimaamatta. Näin voimme edetä Hänen tahdossaan ja tuoda taivaan maan päälle. Tämän kanaanilainen nainen sai kokea ja niin saamme mekin, kun emme lannistu.

Sinua siunaten!

Tuija Reinilä

keyboard_arrow_up