Istun kauniissa, valoisassa kodissani ja kiitollisuus täyttää mieleni, kun ajattelen kuljettua polkua ja koettua asuntojohdatusta. Toukokuussa tulee kuluneeksi vuosi, kun olen saanut asua tässä rauhallisessa kodissa, jonka Taivaan Isä minulle rukousvastauksena toi. Kodissa täyttyvät lähes kaikki edellisenä syksynä Isälle kertomani toiveet. Kesällä mustarastas istui parvekkeen katolla pitäen konserttia minulle ja ystävälleni, ja kyyhkysten äänikin kuuluu läpi kesän. Taivaan Isän huolenpito on todellista! Kun valitsemme seurata Jeesusta; kulkea siihen suuntaan mihin Hän meitä johdattaa, niin hän sekä polkumme tasoittaa että antaa kaiken, mitä tarvitsemme.
Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Matt.19:29
Vuonna 2000 ostin Tampereella rukousvastauksena minulle ihmeellisesti auenneen, toiveeni moninkertaisesti täyttävän, soman yksiön. Silloin rukoilin: ”Kiitos Isä ihanasta kodista. Anna, että sydämeni ei jää kiinni näihin seiniin ja tapetteihin”. Enpä arvannut silloin, että jo vuonna 2006 muutan Ruotsiin ja vuonna 2007 myyn suloisen ’turvasatamani’.
Tosiaan 2006 muutin Ruotsiin ja aloitin Kungsängenin kauniissa kylässä Arkenin raamattukoulun. Olin ajatellut viipyä siellä vuoden, mutta rakastuin seurakunnan kantamaan näkyyn ja vuosia vierähtikin siellä kaikkiaan 14. Tämä oli aikaa, jolloin Isä opetti minulle yhtä ja toista myös asumisesta, ja ennen kaikkea sain oppia luottamaan Hänen hyvään huolenpitoonsa asuntoasioissa.
Mielessäni olin ajatellut, että asun suomalaisten ystävien kanssa tovin ja muutan pikimmiten omaan vuokrakotiin Ruotsissa. Ajattelin, että Taivaan Isä tekee ihanaa työtä elämässäni ja elän rauhallista, onnellista elämää loppuelämäni. Hän tekikin ihanaa työtä elämässäni, mutta ei se todellakaan mennyt, kuten olin suunnitellut. Isän ajatukset olivat erilaiset; korkeammat. Moni asia tuli koetelluksi ja ravistelluksi. Joukkoon mahtui myös omia huonoja valintoja, joita Jumala sitten korjasi ja oikaisi; vaikutti lupauksensa mukaan parhaakseni.
Annapa, kun vähän kerron. Toive muutaman uuden ystävän kanssa asumisesta kariutui siihen, että Ruotsissa on todella heikosti vuokra-asuntoja. Asuntosysteemi rakentuu omakotitaloista, asumisoikeusasunnoista sekä kunnan vuokrataloista. Asumisoikeusasuntoja ei saa vuokrata ulkopuolisille ja vuokrataloihin on n. 8 vuoden jono. Oli otettava ’lusikka kauniiseen käteen’ ja kuljettava avatuista ovista. Minun oli suostuttava Ruotsissa niin tavalliseen alivuokralla asumiseen. Ensimmäisessä kodissani alkoi ruotsin kieleni elvytys. Ruotsi oli itselläni todella passiivinen kieli ja mieluummin käytin englantia. Muutin ruotsalaisen pariskunnan ’villan’ yläkerran huoneeseen. Tilannetta oli helpottamassa onnekseni toinen suomalainen raamattukoulun opiskelija Sarita.
Rukoilin: ”Kiitos Isä ihanasta kodista. Anna, että sydämeni ei jää kiinni näihin seiniin ja tapetteihin”. Enpä arvannut silloin, että jo vuonna 2006 muutan Ruotsiin ja vuonna 2007 myyn suloisen ’turvasatamani’.
Olisin kernaasti palannut Suomeen ’turvasatama-kotiini’ Tampereella, mutta senhän minä olin myynyt. Jäljellä oli Jumalaan turvaaminen ja luottaminen ’myrskyissä’ ja kivuissa.
Seuraavassa kodissa kävin läpi syviä paranemisprosesseja kipujen noustessa pintaan ja olosuhteiden keikkuessa. Myös Jumala -kuvaani horjutettiin. Se oli vuosi, jolloin olisin kernaasti palannut Suomeen ’turvasatama-kotiini’ Tampereella, mutta senhän minä olin myynyt. Jäljellä oli Jumalaan turvaaminen ja luottaminen ’myrskyissä’ ja kivuissa. Raamattukoulu jatkui, samoin Isän hoitava ja parantava työ. Olin myös seurakunnan rukouspalvelun ’vakioasiakas’. Lohtua toi, että koti oli kauniilla paikalla Mälaren rannalla, vuokraemäntä oli suloinen ja talossa asui myös uusi hyvä ystäväni, nimeltään myös Tuula. Hedelmänä vuodesta oli Sanaan turvaaminen ja terveempi jumalasuhde.
Asuntojen vaihtumiseen Ruotsissa vaikutti se, että alkuvuosina vietin kesät Suomessa. Kaksi kodeistani oli ns. ’andrahands -kontrakteja’ eli päävuokralainen oli vuokrannut kotinsa esim. opintojensa ajaksi. Tähän aikaan mahtui mm. kylmiä, rumia huoneita ja venyneitä remontteja, mistä seurasi kaverien nurkissa asumista. Yhdessä kodissa olin erotuomarina vuokraemännän ja tämän teinin muutamassa rajummassakin riidassa (lastensuojelu oli kuvassa mukana).
Polulle mahtui myös paljon aitoa ystävyyttä, ruotsin kielen vahvistumista, kesäisiä ihania päiviä ja grillijuhlia yhden kodin isossa puutarhassa, muutama ’oma’ kaunis koti ja viimeisenä kotina avara, valoisa jaettu asunto hyvän ruotsalaisen ystävän Eva-Lenan kanssa.
Oliko Ruotsin aika tämän vaivan väärtti? Kyllä vain, sillä Jumala sai tehdä elämässäni sen, mitä Hän oli Ruotsin vuosiin ajatellut. Opin seisomaan tasaisella maalla, kun seisoin seurakunnan Raamatun Sanasta nousevan näyn päällä; en olosuhteiden ja vaihtelevien tunteiden varassa. Raamattukoulun jatkoin päättäväisesti loppuun asti. Nöyrryin ottamaan apua vastaan seurakunnassa ja ystäviltä. Ylpeyttä karsittiin, kasvoin kärsivällisyydessä ja siinä etten sekaannu itselleni kuulumattomiin asioihin. Opin valitsemaan taisteluni, turvaamaan enemmän Herraan ja suhteeni Häneen tuli terveemmälle pohjalle. Nyt luotan enemmän Hänen huolenpitoonsa. Todeksi itselleni tuli sananpaikka:
Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo. Snl.27:17
Asuntoa etsiessäni turvasin mm. seuraavaan Raamatun kohtaan luottaen, että Jeesus kulkee edellä valmistamassa minulle kotia:
Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Joh.14.2.
Sinua, tämän blogitekstin lukija, haluan rohkaista seuraamaan rohkeasti Jeesusta, mihin Hän sinua sitten kutsuukaan. ’Kaipauksesta me lähdemme liikkeelle’; kulje sinäkin rohkeasti Jeesus-tiellä kaipauksesi suuntaan; rohkeasti. Olosuhteet järjestyvät ja polvistuvat Hänen edessään kyllä. Hänen huolenpitonsa on takuuvarma.
Kesällä 2021 palasin Suomeen ja johdatus oli pääkaupunkiseudulle. Tälläkin kertaa Isän johdatukseen kuului huolenpito myös asuntoasioissa. Nykyisestä kodista ei ole kiire minnekään. Ei niin kauan, kunnes Isä kutsuu eteenpäin. Vielä ei ole sen aika; nyt on kevään aika.
Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Laul.l.2:12
Sinua siunaten,
Tuula