Olen syntynyt kristittyyn perheeseen ja perheessämme on aina kerrottu, että Jumala vastaa rukouksiin ja auttaa kun pyydämme apua. Silti vasta aikuisena uudestisyntyneenä kristittynä olen todella huomannut kuinka Jumala auttaa ihan konkreettisesti. Lapsena taisin pitää niin itsestään selvyytenä, että kaikki asiat ratkeavat aina hyvin päin, enkä oikeasti ymmärtänyt, että meidän Taivaallinen Isämme on se, joka todella auttaa meitä.
Osaksi se ehkä johtui myös siitä, että minulla oli pitkään ajatus, että Jumalalta ei pitäisi pyytää apua mihinkään ”mitättömiin” pulmiin, vaan ainoastaan jos oli ”tosi kyseessä”. Tätä ei minulle kukaan ollut näin opettanut, mutta jostain olin imenyt sellaisen käsityksen suhteessa auktoriteetteihin ja se koski myös suhdettani Jumalaan. Ehkä ajattelin, että Jumala pitää minusta niin hyvää huolta, että turha pienistä on narista. Ja kyllähän Jumala minusta ja perheestämme on huolehtinutkin.
Minulla oli pitkään ajatus, että Jumalalta ei pitäisi pyytää apua mihinkään ”mitättömiin” pulmiin, vaan ainoastaan jos oli ”tosi kyseessä”.
Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, että Jumalalta voi pyytää apua kaikissa arkisissakin asioissa ja jostain syystä ne vasta ovatkin tuntuneet minusta suurilta ihmeiltä. Ehkä siksi, että siinä konkretisoituu todella se ajatus, että yhtäkään hiusta päästämme ei putoa Jumalan tietämättä.
Minulla on taipumusta saada ihottumaa lotrattuani paljon pesuvedellä kihla- ja vihkisormusteni alle ja olin ottanut sormukset pois ja laittanut lompakkoni kolikkopussiin. Ne olivat siellä varmaankin ainakin kuukauden päivät, kunnes eräänä päivänä ajattelin, että ihottuma on nyt poissa ja laitan sormukset takaisin sormeen. Kaivoin lompakon käsilaukustani ja avasin kolikko-osan vetoketjun, mutta sormuksia ei ollut siellä. Saman tien muistin, että olin käynyt aivan toisessa kaupungissa kaupassa ja siellä maksoin kolikoilla, joten heti mietin, että ovatko sormukset pudonneet sinne kauppaan. Tyhjensin käsilaukun useamman kerran, kaivoin kaikki sivutaskut ja lompakon uudelleen, mutta sormuksia ei ollut missään. Heitin jo niille hyvästit, kunnes päätin, että nytpä pyydän Jumalalta apua sormusten löytämiseen. Rukoiltuani, koin vahvasti, että minun tulee katsoa vielä kerran jo moneen kertaan nurin käännettyyn käsilaukkuun. Avasin käsilaukun ja siinä ne sormukset olivat – suoraan silmieni edessä! Kiitos Jeesus!
Lempikohtani Raamatussa on pienestä pitäen ollut Matt. 6:26-28
26Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28»Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
Toimin yrittäjänä ja yhden lapsen kanssa kotona viettämäni vuoden jälkeen olin palaamassa työelämään. Olin luonnollisesti huolissani, että kuinka saisin kerättyä töitä ja asiakkaita riittävästi, jotta taloutemme olisi vakaa. Olin haaveillut jo ennen lapsen kanssa kotiin jäämistä, että minulla olisi vakioasiakkaita niin, että kolme päivää viikosta olisi aina vakioasiakkailla ja loput kaksi päivää tekisin sekalaisia tilaustöitä. En kuitenkaan rohjennut pyytää heti kolmea päivää (olin vielä sen verran heikko uskossani) joten pyysin, että jos saisin edes yhden vakioasiakkaan. Seuraavana päivänä puhelin soi eräs yrittäjätuttuni kysyi olisiko minulla aikaa ottaa heidät säännölliseksi asiakkaaksi.
Vaikka olin vain rukoillut yhtä asiakasta, niin Jumala tietysti tiesi sydämen toiveeni.
Vaikka olin vain rukoillut yhtä asiakasta, niin Jumala tietysti tiesi sydämen toiveeni ja vain muutamassa viikossa minulla oli kolme vakioasiakasta, eli kolme päivää viikossa myyty ja taloudellinen turva hyvällä pohjalla.
Se oli todellinen esimerkki siitä, kuinka Jumala pitää meistä ja meidän tarpeistamme todellakin huolta ja siitä kuinka voimakas on rukous.
Jo ennen lapsen kanssa kotona vietettyä vuotta olin toivonut tuota kolmea asiakasta, mutta enpäs ollut niitä Jumalalta anonut. Jumala halusi ainakin minun kohdallani, että minä todella anon asiakkaita häneltä, ja hän palkitsi minut ruhtinaallisesti. Luottakaa siis Isään ja pyytäkää, niin teille annetaan.
Terhi Laakso