Viime vuoden elokuussa oli Power Prayerin leiri Kiponniemessä. Siellä sain olla tiimin jäsenenä. Olin ns. leiri-isäntä ja lämmitin saunat, kuljetin leiriläisiä asemalle ja takaisin ja olin auttamassa myyntipöydän takana.
Lähdin leirille palveluasenteella; haluan palvella Herraa ja tehdä hänen tahtonsa. Aika pian huomasin, ettei ollutkaan helppoa lähteä kesken opetusten hakemaan ihmisiä asemalta tai lähteä heittämään puita saunan pesään. Halusin kuunnella kaikki leirin opetukset. Minua harmitti ja rukoilin Jumalaa ottamaan harmituksen pois mielestäni.
Toisena päivänä yhtä uskon sisarta hakiessani, huomasin, kuinka Jumala oli kuullut rukoukseni. Uskon sisar puhui minulle matkalla, juuri niistä asioista, mitä olin murehtinut ennen leirille lähtöä ja sain kokea, että Jumala on kuullut minua.
Leirin kolmantena päivä minulle avautui mahdollisuus vetää PP-piiri ja tunsin sen menevän hyvin. Kuulin Jumalaa ja tehtävät menivät minusta nappiin, mutta lopuksi en osannutkaan antaa kunniaa Jeesukselle vaan halusin kaiken huomion itselleni.
Tähän todennäköisesti vaikuttivat monet asiat lapsuudestani ja nuoruudestani. Rakkauden tarpeitani ei ollut täytetty tarpeeksi silloin. Rukoilimme Power Prayerin tiimin jäsenten kanssa haavoittuneen sydämeni puolesta, jotta voisin antaa kunnian myös Jeesukselle. Vaikka olin kunnioittanut ja ylistänyt häntä aikaisemminkin, en ollut kuitenkaan tehnyt sitä kokonaisvaltaisesti.
Tästä asiasta tulikin iso kulmakivi uskon elämässäni. Kun saan antaa kunnian ja kiitoksen Jeesukselle tehdystä työstä, otan hänet lähemmäksi itseäni ja samalla annan luvan hänelle auttaa ja ohjata minua. Annan hänelle tilaa ilmestyä itsessäni.
Kun sitten seuraavana iltapäivänä, jouduin taas monesti poistumaan seminaarista lämmittämään saunaa, tunsin ulkopuolisuuden tunnetta sydämessäni. Rukoilin kävellessäni saunalle. Jumala alkoi puhua minulle: Voin tulla koska tahansa hänen tykönsä ja olla siinä niin kauan kuin haluan. Rakastan sinua sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse tehdä enempää, mitä kykenet ja pystyt. Kysyin vielä Häneltä, mites se sinun kunnioituksesi? Hän vastasi lempeällä äänellä; rakkaus kattaa sen ja paljon enemmänkin.
Jouduin taas monesti poistumaan seminaarista lämmittämään saunaa ja tunsin ulkopuolisuuden tunnetta sydämessäni. Rukoilin kävellessäni saunalle. Jumala alkoi puhua minulle…
Kun annan täyden kunnian Jeesukselle, alkaa Jeesus minussa lisääntyä ja samalla minussa vahvistuu Jumalan pojan identiteetti. Annan luvan Jumalalle olla minun Isäni.
Siinä hetkessä ymmärsin, että kunnian ja kiitoksen antaminen Jeesukselle, mistä tahansa asiasta vie minua lähemmäksi Isä Jumalaa. Ymmärsin myös, että Jumalan pelko ei ole rangaistusta ja piiskaa, vaan halua tehdä asioita, jotka tehdään rakkaimmalleen. Siitä ovat maalliset pelot kaukana.
”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” 1. Joh. 4:18 FINRK
Haluan tehdä Hänen tahtonsa. Haluan rakastaa Häntä. En halua pahoittaa Hänen mieltään, vaan tehdä parhaani ja tehdä Hänen pyyntönsä viipymättä. Ja kun olen tehnyt parhaani ja siltikin epäonnistun, saan olla varma, ettei Hän hylkää minua. Olen yhtä rakastettu kuin olisin tehnyt sen asian oikein. Saan olla hänen armonsa kohde.
”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani.” 1.Kor. 15:10 FINRK
Kun otan Jumalan pelon elämääni, alan luottaa Häneen ja Hänen suunnitelmiinsa. Saan olla varma, että Hän on uskollinen minua kohtaan, eikä hylkää minua mistään epäonnistumisestani johtuen. Saan nousta yhä uudelleen, Hänen tukensa ja voimansa avulla. Toinen asia, minkä ymmärsin: Kun annan täyden kunnian Jeesukselle, alkaa Jeesus minussa lisääntyä ja samalla vahvistuu Jumalan pojan identiteetti minussa. Annan luvan Jumalalle olla minun Isäni.
Tuntui kuin koko leiri olisi mennyt siivillä ja sain nauttia leirillä Jumalan rakkauden ilmapiiristä. Olinkin leirin loppupalaverissa ihan sanaton, hämmennyksestä ja tiedosta, kuinka rakastettu olen. Saan mennä Isän luokse milloin vain ja missä tilanteessa tahansa. Näin myöhemmin ajateltuna sainkin enemmän, vaikka jouduin poistumaan leirin opetushetkistä, mutta sainkin laatuaikaa Isän kanssa kahden kesken. Pääsin tutustumaan siihen meidän oikeaan Isään, Taivaan Isään.
Sinua siunaten,
Arto