Minulla on neljä lasta, he ovat tällä hetkellä varhaisteini-iässä. Tärkeimmät kohtaamishetket arjen keskellä ovat iltaisin iltarutiinien päätteeksi, kun käyn sanomassa hyvät yöt. Joskus hetket ovat vain lyhyitä, mutta välillä keskustelut johtavat syvällisempään keskusteluun.
Eräänä iltahetkenä juttelin Emma tyttäreni kanssa. Hän avautui minulle yllättäen, kuinka epätoivoinen oli; hänet oli jätetty kaveriporukasta yhtäkkiä ulos eikä hänellä ollut enää kavereita.
Olen oppinut kaikissa arjen ja elämän tilanteissa, että voin kysyä Pyhältä Hengeltä neuvoa.
Hän halusi vaihtaa koulua, eikä hän nähnyt mitään mahdollisuuksia, että tilanne voisi korjaantua. Hän koki olevansa totaalisessa umpikujassa. Itsekin hätkähdin, miten tästä selvitään. Olen oppinut kaikissa arjen ja elämän tilanteissa, että voin kysyä Pyhältä Hengeltä neuvoa. Koska Hän tietää parhaiten, miten asiat ratkaistaan, niin miksei nytkin. Olihan tässä todellinen elämän ongelma kyseessä ja lapseni tarvitsi apua.
Sanoin Emmalle, että vaikka tilanne näyttää vaikealta, niin Pyhältä Hengeltä voimme pyytää ratkaisua tähänkin asiaan. Tyttäreni ei kuitenkaan pystynyt nostamaan katsetta ongelmasta. Itse suuntasin katseeni Jeesukseen ja sanat putoilivat yksi kerrallaan henkeeni. Rukoile tyttöjen puolesta, jotka ovat jättäneet Emman ulos ja erityisesti yhden heistä, joka tulisi olemaan linkki takaisin sisään porukkaan. Koin myös rohkaisun sanat Emmalle, että uskalla puhua asiasta opettajalle. Sisimpääni tuli varmuus, että asia on hoidossa, eikä ole mitään hätää. Inhimillisesti äidin sydämeni tempoili: mitä, jos asiat eivät muutukaan!
Seuraavina viikkoina tapahtui kuitenkin selvää muutosta parempaan. Emman opettaja huomasi, että Emma oli vetäytynyt ja tuli keskustelemaan tilanteesta. Opettajan lähestyessä Emmaa, uskalsi hän kertoa ulossulkemisen kaveriporukasta. Siitä seurasi, että opettaja järjesti keskustelun tyttöjen kanssa. Keskustelu oli ollut hyvä ja rakentava ja Emma oli kertonut uskostaan tytöille, vaikkei aikaisemmin ollut avoimesti sitä tuonut esille. Ainoastaan risti kaulassa oli viestinyt uskosta. Tytöt kertoivat keskustelussa, ettei syytä ulossulkemiselle ollut, jotenkin se vain oli tapahtunut. Keskustelun jälkeen tilanne muuttui ja Emma pääsi takaisin kaveriporukkaan ja viiden tytön porukasta erityisesti yhdestä tuli läheisin, joka piti Emman puolia.
Tämä oli minulle ja Emmalle aivan mahtava rukousvastaus, epätoivo kääntyi voitoksi. Itsekään en ollut aluksi uskaltanut uskoa, että tilanne voi kääntyä niin nopeasti, mutta kun rukoilimme Pyhän Hengen antamin sanoin, niin saimme todellakin kulkea kuin ihmeessä. Tämän jälkeen Emma on itsekin ollut kiinnostunut kuulemaan Jumalan ääntä, kun hän sai kokea näin konkreettisen rukousvastauksen. Vieläkin hän usein turvautuu minuun ja sanoo, ”Kysy äiti Jeesukselta”. Olen suunnannut hänen huomiotansa siihen, että hänkin kuulee Jumalan äänen, niin kuin Joh. 15 luku lupaa: ”Hänen lampaansa kuulevat Hänen äänensä”. Tätä olemme iltahetkissä nyt harjoitelleet. Olen esimerkiksi lukenut psalmeja ja kysynyt, miten hänen uudesti syntynyt henkensä siihen reagoi. Hän on oppinut tunnistamaan rauhan ja ilmapiirin, jota Jumalan Sana kantaa. Kerran Emma kuvaili, että hän on ikään kuin riippukeinussa keinumassa ja siinä on hyvä olla. On ihana nähdä se jano, mikä lapselle syntyy, kun hän saa nähdä todellisen Jumalan, joka kulkee vierellä arjen ongelmissa ja Pyhältä Hengeltä voi kysyä apua ja viisautta joka tilanteeseen. Isä todella vastaa ja pitää huolta lapsistaan, niin pienistä kuin suuristakin.
Maarit Korhonen
(lapsen nimi muutettu)