Muistan tunteen, kun istuin autossa ja purskahdin itkuun työpäiväni jälkeen ollessani vuorotyössä. Olin aivan loppu. Miten ihmeessä tämä taas meni näin, enkö minä ikinä opi? Nämä ja muut ajatukset pyörivät päässäni kuin kuivausrumpu, jonka pyörimisestä ei tule loppua.
Otin puhelimen käteeni ja soitin lääkäriin. Pidempi sairasloma alkoi. Sisimmässäni huusin kipuja päivittäin Jeeuksen puoleen. Päässäni oli satoja kysymyksiä Pyhälle Hengelle. Minullahan oli kaikki hyvin, miksi kamelin selkä siis katkesi yllättäen?
Pyhä Henki alkoi vastata kysymyksiini yksitellen eteeni tulevien tilanteiden avulla. Yksi syy, miksi romahdin, oli työssäni oleva ilmapiiri. Aikaisemmin elämässäni lähdin näitä tilanteita karkuun, mutta nyt koin Pyhän Hengen vahvasti sanovan, että mene ja tuo julki omat tunteesi.
Muistan tunteen, kun istuin autossa ja purskahdin itkuun työpäiväni jälkeen ollessani vuorotyössä.
Minulla oli vankka pohja, jolla seisoin ja joka kesti myrskyt ja tuulet. Sillä pohjalla seison tänä päivänä. Se pohja on Jeesus.
Kävin taistelua itseni kanssa. Vanha minä halusi juosta kirkuen piiloon kivenkoloon, mutta jokin toinen uusi puoli minussa kannatti Pyhän Hengen kehotusta. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän sisälläni oleva uusi puoli vahvistui haluten tehdä asioita toisin kuin ennen.
Päätin mennä kertomaan tunteeni työtiimille. Minua pelotti suunnattomasti ja halusin kääntyä monta kertaa kotiin, mutta jokin sai minut ottamaan yhden askeleen kerrallaan. Sanoin Jeesukselle, että minä en mene, ellet Sinä ole minun kanssani. Sydämeeni laskeutui ihmeellinen rauha.
Istuin työpaikan lattialla täristen pelosta. Koin olevani täysin riisuttu ja heikko. Näytin työtovereilleni todellisen minäni, heikkona ja riisuttuna. Kerroin syvimmät tunteeni ja olotilani. Vaikein asia elämässäni ikinä oli näyttää todellinen minäni toisille. Taustalla vaikuttivat syvään juurtueet ajatukset, etten saa olla heikko, eikä minun tarpeeni ole tärkeä.
Automatkalla kotiin sydämeni pamppaili lujaa ja koko olemukseni tärisi, mutta sisälläni oli rauha ja rakkaus. Siinä hetkessä tajusin Jeesuksen olleen minun kanssani koko ajan. En olisi omassa voimassani pystynyt ottamaan näin rohkeaa askelta.
Asiaa miettiessäni mieleeni nousivat aikaisemmat romahdukseni. Pyhä Henki näytti, mitä oli tapahtunut näiden välillä. Vastaus oli Jeesus. Aikaisemmissa tilanteissa minulla ei ollut ollut Jeesusta turvanani. Tässä tilanteessa minulla oli ja Häneen turvauduin ihan kokonaan.
Vaikka jouduin käymään läpi kipeitä asioita ja itkemään tunteeni ulos, koin joka hetkessä, etten ole yksin. Minulla oli vankka pohja, jolla seisoin ja joka kesti myrskyt ja tuulet. Sillä pohjalla seison tänä päivänä. Se pohja on Jeesus.
”Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun väkevä kätesi ja paimensauvasi lohduttavat minua.” Ps. 23:4
Vilhelmiina Pihkoluoma