Elämää ihmeessä
3 Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niin kuin hän on sanonut...
Hepr. 4:3
Monta kertaa elämässäni olen kamppaillut oman ja Jumalan tahdon välillä. Minä haluan yhtä ja Jumala haluaakin mennä toista tietä. Voin kertoa, että eniten opin Jumalasta silloin, kun suostun hänen tahtoonsa. Suostun olemaan samanmielinen hänen kanssaan. Se on välillä kivulias prosessi, mutta lopputulos on joka kerta vanhurskautta, rauhaa ja iloa, Room. 14:17.
Eräs tällainen kerta oli noin viisitoista vuotta sitten, kun minun piti ostaa uusi auto. Vanha auto alkoi tulla kovin kalliiksi jatkuvien korjausten takia. Siihen aikaan minulla oli yritys, joka myi tuotteita eri tapahtumissa. Tarvitsin autoon ison takatilan tavaroiden kuljettamista varten. Mielessäni ajattelin ostaa minipakun, joka olisi kätevä, mutta ei ehkä liian kallis. Sillä tavalla saisin kuljetettua myyntitavaroita hyvin ympäri maata eri tapahtumissa.
Minä valitsen uuden auton sinun miehesi kautta, en sinun. Se on hänen valintansa.
Kun menin rukoukseen ja kysyin Pyhältä Hengeltä neuvoa, tuli vastaus selkeästi, ”Minä valitsen uuden auton sinun miehesi kautta, en sinun. Se on hänen valintansa”. Henkeeni laskeutui rauha tästä vastauksesta ja menin tietysti kertomaan miehelleni sen, jotta Jumalan tahto tapahtuisi. Mieheni otti tiedon rauhallisesti vastaan ja ihmettelin, kun mitään ei tapahtunut. Välillä kyselin, että mennäänkö jo ostamaan se auto, mutta hänellä ei tuntunut olevan mitään kiirettä. Aloin olemaan turhautunut ja kävin vähän väliä kyselemässä, että joku mennään autokauppaan.
Kului kaiken kaikkiaan neljä – viisi kuukautta, eikä mitään ollut tapahtunut. Pakko myöntää, että kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden hedelmät kasvoivat minussa kovaa vauhtia ja kiukuttelin monta kertaa sekä miehelleni että Jumalalle.
Silloin keväällä en tiennyt vielä, että elämässäni tulisi olemaan syksyllä suuria muutoksia.
Jokaiselle lukijalle haluan nyt sanoa, että valinta oli minun. Halusin luottaa Jumalan tahtoon ja katsoa, mitä hyvää siitä seurasi. Olin oppinut jo tässä vaiheessa, että Jumalan tahto oli aina parasta sekä minulle että koko perheelle. Hänen tahtonsa tuo elämää, todellista siunattua elämää ja sitä kautta oppisin myös jotain Jumalastani. Sanoohan Hepr. 5:8 näin
”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ”
Joka kerta kun olemme kuuliaisia ja teemme hänen tahtonsa mukaisesti tulee sydämeemme lepo ja hänen rauhansa. Aivan niin kuin Hepr. 4:3 sanoi tuossa tekstin alussa. Joka kerta kun luotamme, uskomme häneen, me pääsemme hänen lepoonsa.
Niinpä minä odotin ja odotin. Haastaessani Jumalaa kysyin, miksi en minä voisi nyt aivan hyvin itse valita sitä autoa? Jumalan vastaus oli rauhallisen selkeä: ”Minä en valitse sinun kauttasi tätä autoa vaan miehesi”. Ainoa vaihtoehto oli siis odottaa. Tämä prosessi oli alkanut ehkä huhtikuussa ja vihdoin pääsimme elokuuhun.
Silloin keväällä en tiennyt vielä, että elämässäni tulisi olemaan syksyllä suuria muutoksia. Elokuussa kävikin niin, että Jumala johdatti minut TV7:lle töihin ja minun piti myydä kaikki yritykseni tavarat ja keskittyä uuteen työpaikkaani. En enää tarvinnutkaan isoa autoa vaan pienen. Isolla tavaratilalla en olisi tehnyt enää mitään.
Pian kirjoitettuani uuden työsopimuksen, päätti mieheni yht’äkkiä, että nyt menemme autokauppaan. Olin hämmästynyt, mutta lähdin mukaan ja odotin jo ilolla pienen autokuumeen vallassa, että pääsemme kiertelemään useita autokauppoja, jotta voisimme valita parhaan mahdollisen ja sopivan hintaisen auton.
Kävi kuitenkin suureksi hämmästyksekseni niin, että kun menimme ensimmäiseen autokauppaan, mieheni käveli suoraan erään auton luokse ja sanoi, että tämän me valitsemme. Auto oli juuri minulle sopiva, sopivan pieni ja edullinen. Tunsin kuitenkin pientä pettymystä, että asia oli niin helppo, enkä päässyt ”autokierrokselleni”. Ihmettelin asiaa; ”Kuinka sinä noin selkeästi ja nopeasti tiesit oikean autovalinnan?” ja mieheni kertoi, että hänelle tuli selkeä sisäinen todistus ja Jumalan rauha hänen sydämeensä.
Jälkeenpäin olen monta kertaa kiitellyt Jumalaa hänen hyvyydestään ja viisaudestaan. Jos minä olisin saanut valita, olisin ostanut auton, joka olisi ollut uuteen elämänvaiheeseeni aivan liian suuri ja olisin luultavasti joutunut myymään sen lähes heti pois. Sain oppia kunnioittamaan Jumalan hyvää tahtoa ja opetella olemaan kuuliainen sekä kasvaa kärsivällisyydessä. Sain ilmestyksen siitä, kuinka Jumala käyttää pariskuntia eri asioissa ja Jumalan tahdon noudattaminen ohjaa meidät puolisot keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen myös toisiamme kohtaan. Jumala ei puhu avioliitossa vain toiselle perheen asioista vaan molemmille. Toiselle puolisolle tietyt asiat ja toiselle toiset. Näin he joutuvat tekemään tiimityötä ja kasvavat rakkauden liittäminä yhteen. Sekin on oma ja välillä kivulias kasvuprosessi.
Kiitän Jeesusta ja hänen Pyhää Henkeään rakkaudellisestä ja viisaasta kasvatuksesta omassa elämässäni, joka jatkuu edelleen. Suosittelen sitä myös sinulle. Tämä kasvatus otetaan kuitenkin uskolla vastaan. Uskalla antaa Pyhän Hengen johdattaa sinua, vaikka joutuisitkin kuolemaan omalle tahdollesi. Luota häneen ja tee hänen kehoitustensa mukaan. Silloin koko sinun elämäsi on kuin kaunis puutarha, täynnä suloista Kristuksen tuoksua.
Sanoohan sanakin Room. 8:14
”Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.”
Rakkaudella!
Miisu