Olen kuullut sanottavan, että ”elämä on valintoja” ja niin se taitaa olla. Siihen liittyy vapautta ja vastuuta. Vaelluksessani Jumalan kanssa minua on ihastuttanut uusien alkujen mahdollisuus, armon väliintulo ja se, ettei Hänen rakkautensa minua kohtaan vähene, vaikka välillä harhaudun. Rakastavan Isän lailla Hän nostaa ja rohkaisee minua, jos ja kun haluan muuttaa kurssia Häntä kohti.
Luottamus on oleellinen ja tärkeä asia niin jumala-, kuin ihmissuhteissanikin. Jumala haluaa lastensa luottavan Häneen. Luottamusta myös koetellaan vaikeissa, haastavissa tilanteissa. Joka kerran epäillessäni ja ollessani epäuskoinen, uskoni horjuu ja päinvastoin. Kun valitsen uskoa, vaikka se olisi haastavaa, on uskoni vahvistunut.
”Olkoon sydämenne rohkea ja olkaa lujat, kaikki te, jotka odotatte Herraa” Ps. 31:25
Kun valitsen luottaa raamatunsanaan ja uskoa Jeesukseen, alkaa elämä virrata sisälläni. Monesti kuitenkin huomioni harhautuu olosuhteisiin, tuntemuksiini tai jumittuu maallisiin realiteetteihin, estäen Jumalan tahtoman elämän virtaamisen minussa. Se on minusta sääli, mutta siinäkin minua lohduttaa mahdollisuus olla keskeneräinen. Saan opetella viemään esteet rukouksessa Jumalalle ja pyytää Häneltä neuvoa, kuinka edetä. Hän neuvoo kyllä, niin kuin hän sanassaan lupaa.
Muistan ajatuksissani sanoneeni Jumalalle: ”Hyvä on sitten, mutta Sinun on paras antaa minulle oikeat sanat”
Jaan kanssanne yhden kokemuksen elämästäni. Eräänä aamuna työpaikallani kollega veti minut sivuun. Hän tiesi minut uskovaksi ihmiseksi ja halusi keventää sydäntään. Hän oli töihin tullessaan käynyt tankkaamassa autonsa ja oli kassalla kuullut ahdistuneen vanhuksen kertovan, että kotiin päästyään tämä lopettaa elämänsä. Tämä ahdisti työtoveriani ja jäi vaivaamaan myös minua.
Työpäivän päätteeksi kävin kysymässä, tiesikö työkaverini, missä vanhus asui. Hän tiesi, enkä osoitteen kuultuani enää saanut rauhaa, vaikka kuinka koitin järkeillä, ettei asia minulle kuulu, eikä oikein olisi aikaakaan. Muistan ajatuksissani sanoneeni Jumalalle: ”Hyvä on sitten, mutta Sinun on paras antaa minulle oikeat sanat”. Sydän pamppaillen menin vanhuksen kotiin ja soitin ovikelloa. Ovi raottui varovasti ja sain sanottua: ”Tämä on ehkä vähän outoa, kun te ette tunne minua, enkä minä teitä mutta Jumala tuntee meidät molemmat”. Vanhus purskahti itkuun ja kertoi rukoilleensa, että jos Jumala olet olemassa, niin lähetä tänne joku. Voin vakuuttaa, että harvoin olen niin selkeästi kokenut olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä kohtaamisemme oli käänteentekevä meille molemmille. Meillä on ihmeellinen rukouksia kuuleva Jumala.
Jumala puhuu Sanassaan siitä, että antautuessamme hänen johdettavakseen kaikesta sydämestämme ja sielustamme, Hänen säädöksensä eivät ole meille vaikeita noudattaa, 5. Moos. 30. Hän vakuuttaa, että Sana on meitä aivan lähellä, suussamme ja sydämessämme, niin että voimme täyttää sen, mihin hän meitä kutsuu. Jumala kehoittaa kansaansa, meitä, valitsemaan elämän, kuuntelemaan häntä ja olemaan kuuliaisia kun Hän puhuu.
Suosittelen jokaiselle tätä seikkailun mahdollisuutta sillä sitähän meidän henkemme janoaal
Sinua siunaten!
Tuija Reinilä