fbpx

Kotiäidin pieniä ihmeitä ruokataloudessa

Olin kotiäitinä melkein 10 vuotta ja sain usein arjessa kokea Jumalan taloudellisia ihmeitä. Kotona kolmen lapsen äitinä, vain mieheni tuloilla varustettuna, oli välillä tilanteita, joissa rahat eivät riittäneet kaikkeen, mitä olisimme tarvinneet. Kaupassa piti punnita, voinko ostaa kahvia, hedelmiä tai juustoa, koska ne olivat ylellisyystarvikkeita. Olin kuitenkin jäänyt kotiin Jumalan selkeän pyynnön vuoksi ja Hän oli luvannut pitää meistä huolta.

Jaak. 2:5 sanotaan näin:

 “Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa”.

Tämän kohdan sain monta kertaa elää todeksi arjessani. Opimme mieheni kanssa ojentautumaan rukoukseen ja pyytämään taivaalliselta Isältämme apua. Jumala opetti meille myös, että hän on rikas antaja ja että meidän ei tarvinnut ajatella maailman tavalla. Sen sijaan saimme muuttua mieleltämme Jumalan meille tarjoaman uudistuksen kautta, kuten Pyhä Henki opettaa Paavalin kautta Room. 12:2 kohdassa. Käytännössä tämä näkyi siinä, että jos koin Jumalan antavan luvan ostaa parempaa ruokaa, luotin kehotukseen ja tein sen mukaan. Se muutti ajattelutapaani, poisti turhaa huolehtimista ja huomasin uskoni kantavan. Tärkeämpää oli luottaa Jumalaan kuin omiin huoliini ja pelkoihini.

Kuulin hiljaisen ajatuksen sydämessäni, että älä osta kumpaakaan vaan katso, mitä minä teen.

Haluan kertoa teille erään hyvin arkisen tapauksen elämästämme:

Erään kerran kotiäitinä olin jälleen kaupassa. Mielessäni punnitsin ankarasti, mitä voisin ostaa. Tarpeita ruokavarastomme täydennykseksi oli useita, mutta rahaa oli todella vähän, muistaakseni noin 20 e. Sen tuli riittää koko viikoksi viisi henkiselle perheelle ja minulle oli juuri sinä päivänä tulossa myös vieras kylään. Rukoilin kaupassa viisautta Jumalalta, koska kahvi oli loppu ja myös hedelmät, joita kasvaville lapsilleni halusin tarjota. Kuulin hiljaisen ajatuksen sydämessäni, että älä osta kumpaakaan vaan katso, mitä minä teen. Uskoni joutui näin pienessä asiassa koetukselle, koska en olisi millään halunnut näyttää vieraalleni, ettei minulla ole edes kahvia tarjota ja myös halusin pitää hänestä huolta, että hänellä olisi tervetullut olo. Tein kompromissin eli tottelin puoliksi Jumalan ääntä. Ostin kahvin kehotuksesta huolimatta ja päätin jättää hedelmät väliin. Kaikki rahani menivät perusostoksiin ja siihen kahviin, jota Jumalan mielestä minun ei olisi tarvinnut ostaa.

Olin niin kuin Jaakobin kirjeen mies luvussa 1:23 “Se, joka kuulee sanan, mutta ei tee sen mukaan”. Mutta ymmärsin, että vaikka uskon askeleeni oli pieni, oli se silti yritys ojentautua oikeaan suuntaa. Näin on joskus meidän jokaisen kohdalla. Haluamme tehdä oikein, mutta emme syystä tai toisesta uskalla. Tulet näkemään tarinastani, että taivaallinen Isäsi rakastaa sinua siitä huolimatta ja Hän on uskollinen.

Tarina jatkui näin; menin kotiin ja valmistelin vieraani tuloa. Kahvipannu porisi iloisesti ja oli mukavaa saada mieluinen vieras kylään. Hän tuli runsaiden kantamusten kanssa. Kuinka ollakaan kassista löytyi meille tuliaisiksi kahvipaketti ja runsaasti hedelmiä. Voi sitä armoa ja huolenpitoa Jeesukselta, jota sain kokea! Minua nauratti ja nolotti Jumalan edessä. Kerroin tarinani ystävälleni ja hänkin sai ihanan rohkaisun, miten hän oli ollut Jumalan käytössä. Saimme molemmat kasvaa uskossamme.

Merkittävä on myös tämä raamatullinen totuus, että Jumala ei ole tullut meitä moittimaan vaan pelastamaan ensin iankaikkiseen pelastukseen ja sitten myös omasta elämästämme ja epäuskostamme. Jumala on sitoutunut kasvattamaan meitä, lapsiansa Jumalan valtakunnan todellisuuteen.

Lopuksi haluan ruokkia sinua Jumalan sanan todellisuudella:

 “Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” Jaak. 4:8

 ja

“Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” Matt.6:33

Sinua siunaten!

Miisu

keyboard_arrow_up